Ens kerralla koira nukkuu kotonaan eikä radalla

Niin. Viikonloppuna käytiin Kuopiossa kisareissulla. Se oli minulle historian ensimmöinen kisastarttini ja niin oli myös kisakoiralleni Toivolle. Koira yöpyi Lauralla, ja heheh se oli piipannu koko 12 tuntia, mitä se oli sen katon alla. Tämä nukkumattomuus näkyi myös radalla ja meno oli hidasta. Eipä siinä, tuomarilla oli tosi lepsu ihanneaika, joten agiradalta tuli 0 vp. 2. sija ja LUVA! Odotukset ylitty kyllä aika roimasti! Hyppyrataa ennen koira ehti levätä ja nukkuakin ehkä vähän ja vauhtia oli pikkasen enemmän hyppiksen alussa, mutta sieltä napsahti hylly, kun ohjasin koiran väärälle esteelle, eh. Tästä se lähtee! Matkaseuralle hurrrrjasti kiitoksia!

Tänään käytiin agin vapaavuorolla Emmin ja Toivon kanssa. Bogilla oli mielessä kaikki muu, kun minun kuunteleminen, mutta ei se haittaa, kun oli Toivo, jonka kanssa juosta. Sen sijaan Bogi täytti eilen tasan 8,5  vuotta ja sen kunniaksi käytiin nappaamassa jonkinlaista rakennekuvaa.

Siitä tulee mieleen lähinnä jonkun pitkäkoipisen metsästyskoiran ja cockerin sekotus, mutta kyllä sen puhdasrotunen pitäs olla. Ainekin rekkareissa lukee niin!

"Nyt ku se ei enää huuda koko aikaa ku se ohjaa, niin se on paljo parempi"

Me tokoillaan taas! Oma motivaatio hyppäs jostain puskasta esille ja nyt ollaan naksuteltu ja palkkailtu kädestä ja maasta ja joka paikasta.

Seuraaminenkin alkaa näyttämään siltä, että tuo koira haluaa tosiaan tehdä sitä hommaa, eikä häsellä (ainakaan koko aikaa). Jäävät etenee hyvin myös. Itseasiassa paremmin kuin koskaan ennen. Nyt palkkaan heti palattuani takaisin, en pyydä perusasentoa, koska sitä ennakoimista alko esiintymään niin paljon.

Mitäs muuta. Viime perjantaina treeneissä treenattiin perjättöä, joka oli Bogin mielestä vaan lähinnä huvittavaa, kun se sai luvalla juosta esteitten kautta namialustalle! Videota on tulossa meidän persjätöistä joskus tässä lähiaikoina.

Mainitsinkin jo tästä keskarivillis Toivosta, jonka kanssa treenaan agia nyt ihan kisatavoitteisesti. Pari viikkoa takaperin oltiin PoKSin Hulabaloo agimölleissä. Radalla ei ollu keinua, rengasta eikä keppejä. Eipä me pahemmin mokailtu, kun tuli 0vp. ja 1. sija. Kivasti meni ja oli hauska huomata, miten oli kehittyny näiden viikkojen aikana ohjaamaan tuota koiraa ja välillä tajus olla huutamatta niitä turhia käskyjäkään. Lauantaina mennään Kuopioon agi- ja hyppyradalle. Katsellaan, katsellaan mitä sieltä tulee. Kisakokemusta ainakin!

Kovin koiraisa lomaviikko

Tulevaa viikonloppua lukuunottamatta, takana on seitsemän päivän loma! Loma lähti käyntiin varsin jännittyneissä tunnelmissa, kun puhelin kourassa odotin tietoja Joensuulaisten Viron reissaajien näyttelyreissusta. Ja turhaa en odotellutkaan: tuliaisina olivat niin junnuserti-, serti-, rop- ja yksi ryp ruusukekkin. Onnittelut vielä kerran koko poppoolle!

Kun matkalaiset saatiin Suomen rajojen sisäpuolelle ja univelkoja vähän purettua, kasasimme tavarat ja painuimme koiraporukalla mökkeilemään. Bogi jäi kotiin jo ihan pelkästään juoksuisen nartun takia. Mahtavassa porukassa tuli kaksi päivää vieteltyä, vaikka oma hurttamus ei mukana ollutkaan. Mökkireissua hilpeytti myös uunituore tieto tulevan penskani valitusta isästä!

Keskiviikkona treenattiin tokoa pienllä porukalla. Pitkästä treenitauosta johtuen muistuttelin hommaa herran päähän pelkillä kontakti- ja paikallaoloharjoituksilla. Treenien jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria vanhassa lammasaitauksessa. Tänään otin seuruupätkiä, jääviä ja vähän käännöksiä. Haukkuminen. Se on edelleen meidän suurin ongelma. Kaikki vinkit sen pois kitkemiseen on tervetulleita!

Tänä iltana oli vielä perinteiset agitreenit. Enpä olis uskonu, että vanhuksella riittää vielä puhtia treenatakin tokotreenien lisäksi, mutta toisin kävi. Mukavaa irtoamista ja vauhtiakin riitti enemmän kuin Bogilla yleensä. Tän ikäsen koiran kanssa treenaamisessa on se hyvä puoli, että voi vaan pitää hauskaa ilman minkäänlaisia paineita onnistumisesta. Kyllä sitä silti kaipaa sitä tavoitteiden rikkomista. Onneksi on Emmi, joka antaa Toivon käyttööni milloin haluan! Ja josko se pentu kohta tallustelisi tännekin...

Kiitos koeviikon, meidän aamut on lähteny käyntiin parin tunnin pakkaslenkeillä. Uskokaa tai älkää, mutta se on ihan vaan pukeutumiskysymys, kun lähtee tarpomaan tuonne 30 pakkasasteen piinaamaan ulkoilmaan! Tuo höpelö ei edes tarvitse mitään lisävarustusta päällensä, vaikka lyhyessä turkissa onkin. Koeviikko kylläkin oli ja meni, mutta niin, sitä se teettää kun on niin aktiivinen päivittämään tätä blogia ja löytää vanhoja luonnoksia. Ilmakin on siis alkanu lauhtumaan.

Viime perjantain treenit meni jollain tavalla huvittavasti. Koira karkaili putkelle (ei lainkaan tuon tapasta, koska se on melko ... laiska) ja ite olin hidas ja täysin pihalla koko hommasta! Tästä se taas lähtee!

Oon muuten alkanu treenaamaan kaverin keskikokoista villakoiraa, Toivoa. Mahtava tapaus ja pääsee itekin tekemään kunnon treeniä. Kisat ois hyvässä lykyssä tiedossa jo kuukauden päästä, jos kepit vaan ois ees jotenkuten kunnossa sillon. Katsellaan.

Nyt ei ole heittää edes kuvamateriaalia, kun elämä on ollu niin mitään sanomatonta, tai siis ei oo tehty oikein mitään.

Ensimmäinen oikea talvipäivä

Parasta herätä siihen, että aurinko paistaa ja lumihiutaleet näyttää taivaalta pudotessaan joltain hopeahileeltä. Mikäpä siis parempaa kuin lähteä koirien kanssa kuvausvisiitille. Kaksi ensimmäistä kuvaa (c) Laura Pitkänen ja kaksi viimeistä minun ottamiani.

Päivittelytaukoa on tosiaan kertynyt, kun ei oo ollu oikein mitä päivitellä. Treenattu on se, mitä ollaan pystytty ja tokointo on tipotiessään, valitettavasti. Viikko sitten sunnuntaina olin Kajaanissa auttamassa ja kuvaamassa shelttikehän laidalla. Tuli ostettua myös se pitkään haaveiltu korvahuppu. Tuolla hyllyn päällä on tosiaan tuo punainenkin tekeillään, kunhan jaksas neuloa sen loppuun.

Vuosikatsaus 2011 ja tavoitteet vuodelle 2012

Vuosi on lopuillaan ja nyt teenkin tällaisen "kattavan" katsauksen vuodesta 2011. Mitä kaikkea siis ehtikään tapahtua. Kuvia laitan parhaani mukaan väleihin, jos siltä vuodenajalta sattuu kuvia löytymään.

Talvi 2011 (tammi- maalis)

Vuosi lähti käyntiin kylmissä ja talvisissa merkeissä. Muistan kun yhdellä koirapuistokäynnillä, keho oli kylmästä kankeana, vaikka vaatetta oli enemmän kuin laki salli. Harmittaa, kun blogin päivitys alkoi vasta myöhemmin tänä vuonna niin ei voi kyyliä mistään mitä on tullut tehtyä, mutta selailen kuvia ja muitakin lähteitä tässä samaan aikaan! Tästä ajasta en itseasiassa muista paljoa mitään muuta hups, tosin luulen, että se meni aika laiskoissa tunnelmissa. Käytiin me agitreeneissä ja tällöin ja jatkokurssi oli tuolloin vielä meneillään. Tässä vaiheessa PoKS: illa ei tosiaan vielä omaa hallia ollut ja käytiin treenailemassa eräällä maneesilla. Siellä sitä vaan täristiin, mutta tulipahan treenattua!

Kevät 2011 (huhti- kesä)

(c) Eve Jalkanen

Jatkokurssi loppui ja siirryttiin pienryhmiin treenaamaan agin osalta. Treenit siirtyi ulkokentille, ja heti huhtikuun alussa toko- into lähti nousuun! MEJÄ- kursseiltiin, jonka myötä löydettiin laji, jossa voisi ensivuonna jopa kisatakin. Mätsäreitä kierreltiin urakalla ja lenkkeiltiin tajuttomasti.


Kesä 2011 (heinä- syys)

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

Treenattiin agia ihan urakalla ja saatiin maailman paras naapuri, Laura, joka toi mukanaan pidempiä lenkkejä, treeniseuraa sekä Mintun ja Meelan. Lauraa (ja monia muita Joensuu- ihmisiä, erityisesti Emmiä, Lauraa, Nettaa ja loppuvuodesta mukaan tullutta Annaa) on kiittäminen treeni- innon pysymisestä ja iltojen pelastamisesta. Olin ohjaamassa Nurmeksen koiraleiriä, jossa Bogi oli mukana ja piipahdettiin myös elukkalääkärillä kyseisessä kaupungissa, josta kuitenkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Turisteiltiin Joensuun näyttelyssä ja startattiin ensimmäisissä tokomölleissäkin tuloksin ALO3 ja ALO0.
Syyskuun alussa oltiin Kolilla kulttuurikoiraleirillä ja herrasta tuli virallisesti veteraani!

Syksy 2011 (loka- joulu)

Käytiin piristämässä vanhuksia vanhainkodilla ja heiluttiin mätsäreissä. Treenattiin ahkerasti niin agia kuin TOKOakin ja tässä tuli maailman paras lupaus äidin suusta: saat ottaa toisen koiran. Odotus pennun osalta on edelleen käynnissä. Kenneliä saatikka sitten yhdistelmää en vielä valitettavasti paljasta, se selviää sitten lähempänä, asioiden varmistuttua! Aloitin uudestaan naksuttimen avulla treenaamisen ja käytiin agivalmennuksessa sun muissa koiratapahtumissa. Startattiin myös mölliagi ura, joka loppuikin kyllä kovin lyhyeen.

Pahoittelen melko lyhyitä tekstipätkiä, mutta koska blogin kirjoitus alkoi vasta kesän lopussa, mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä milloinkin tapahtui.

Ja sitten tavoitteisiin vuodelle 2012:

- paljon MEJÄ- treeniä + koe (kenties parikin?)
- toko liikkeiden hiomista kuntoon ja muutama möllitoko
- agitreenausta koiran ehdoilla
- mätsäreitä
- pitkiä lenkkejä ja kavereitten tapaamista
- terveenä pysyminen


+ ulkopuolisena tavoitteena/ toiveena, pennun taloon astuminen ja sen osalta hyvä elämän aloitus ja harrastuksille pohjanluominen!


Mutta nyt minä toivotan teille kaikille lukijoille erittäin hyvää alkavaa vuotta 2012 ja kiitos kuluneesta vuodesta kuuluu teille kaikille! Muistelukyyneleitä nyt muutaman vuodattaneena voin sanoa, että ilman  teitä mikään ei olisi ollut niin uskomattoman mahtavaa! KIITOS, ensi vuosi samalla sykkeellä, ellei jopa paremmallakin!

Tuolla vauhdilla ei kinkkuja sulateltu

Joulu on ohi, ja mahat täynnä jouluherkkuja olikin hyvä lähteä niitä sulattelemaan koirakoulu Napakan järjestämiin agimölleihin, tai niin ainakin luulin.
Ilmottauduttiin siis mölliradalle ja rata oli kovin simppeli. Jo siinä vaiheessa, kun kävin koiran autosta tuli olo, että nyt ei oo koira yhtään agitustuulella. Tyhmänä sen kuitenkin radalle vein ja tulos oli sen kaltainen. Ensimmäinen hyppykäsky ja koira lähti etenemään niin tympääntyneen näköisenä kohti minua, ettei mitään rajaa. Ilmeni myös uusi ongelma: suora hyppypätkä ja koira kiertää esteitä. Kyse voi olla lihasjumeista, ja luultavasti onkin. Tarkoituksena olisikin ensi kuulle tilata Heli Kapanen-Lappalainen kotikäynnille ja poika hierottavaksi! Mutta katsellaan jos perjantaina löähdettäis Kuopioon mölleilemään, mentäis miniradalle pitämään hauskaa, riippuen tosin koiran mielentilasta.
Mutta eiköhän se muuten ollut tässä. Koira jää agilityeläkkeelle, ensi vuosi treenaillaan vielä, kun kerta hallimaksukin maksettiin, mutta painatellaan ilman rimoja. Tuntuu, kun ois elämän menettäminen kyseessä, mutta kyllä se jollain tavalla oli tuokin raskasta huomata, että koiralla on sitä ikää tosiaan jo se yli kahdeksan lasissa. Aika menee vaan niin tajuttoman nopeasti. On tuo vanhus sen eläkkeensä ansainnutkin, minun kultapoikani<3