Bogin blogi

2012-02-26T20:30:00.001+02:00

Kiitos koeviikon, meidän aamut on lähteny käyntiin parin tunnin pakkaslenkeillä. Uskokaa tai älkää, mutta se on ihan vaan pukeutumiskysymys, kun lähtee tarpomaan tuonne 30 pakkasasteen piinaamaan ulkoilmaan! Tuo höpelö ei edes tarvitse mitään lisävarustusta päällensä, vaikka lyhyessä turkissa onkin. Koeviikko kylläkin oli ja meni, mutta niin, sitä se teettää kun on niin aktiivinen päivittämään tätä blogia ja löytää vanhoja luonnoksia. Ilmakin on siis alkanu lauhtumaan.

Viime perjantain treenit meni jollain tavalla huvittavasti. Koira karkaili putkelle (ei lainkaan tuon tapasta, koska se on melko ... laiska) ja ite olin hidas ja täysin pihalla koko hommasta! Tästä se taas lähtee!

Oon muuten alkanu treenaamaan kaverin keskikokoista villakoiraa, Toivoa. Mahtava tapaus ja pääsee itekin tekemään kunnon treeniä. Kisat ois hyvässä lykyssä tiedossa jo kuukauden päästä, jos kepit vaan ois ees jotenkuten kunnossa sillon. Katsellaan.

Nyt ei ole heittää edes kuvamateriaalia, kun elämä on ollu niin mitään sanomatonta, tai siis ei oo tehty oikein mitään.

Ensimmäinen oikea talvipäivä

2012-01-28T21:01:00.001+02:00

Parasta herätä siihen, että aurinko paistaa ja lumihiutaleet näyttää taivaalta pudotessaan joltain hopeahileeltä. Mikäpä siis parempaa kuin lähteä koirien kanssa kuvausvisiitille. Kaksi ensimmäistä kuvaa (c) Laura Pitkänen ja kaksi viimeistä minun ottamiani.

Päivittelytaukoa on tosiaan kertynyt, kun ei oo ollu oikein mitä päivitellä. Treenattu on se, mitä ollaan pystytty ja tokointo on tipotiessään, valitettavasti. Viikko sitten sunnuntaina olin Kajaanissa auttamassa ja kuvaamassa shelttikehän laidalla. Tuli ostettua myös se pitkään haaveiltu korvahuppu. Tuolla hyllyn päällä on tosiaan tuo punainenkin tekeillään, kunhan jaksas neuloa sen loppuun.

Vuosikatsaus 2011 ja tavoitteet vuodelle 2012

2011-12-30T00:23:00.001+02:00

Vuosi on lopuillaan ja nyt teenkin tällaisen "kattavan" katsauksen vuodesta 2011. Mitä kaikkea siis ehtikään tapahtua. Kuvia laitan parhaani mukaan väleihin, jos siltä vuodenajalta sattuu kuvia löytymään.

Talvi 2011 (tammi- maalis)

Vuosi lähti käyntiin kylmissä ja talvisissa merkeissä. Muistan kun yhdellä koirapuistokäynnillä, keho oli kylmästä kankeana, vaikka vaatetta oli enemmän kuin laki salli. Harmittaa, kun blogin päivitys alkoi vasta myöhemmin tänä vuonna niin ei voi kyyliä mistään mitä on tullut tehtyä, mutta selailen kuvia ja muitakin lähteitä tässä samaan aikaan! Tästä ajasta en itseasiassa muista paljoa mitään muuta hups, tosin luulen, että se meni aika laiskoissa tunnelmissa. Käytiin me agitreeneissä ja tällöin ja jatkokurssi oli tuolloin vielä meneillään. Tässä vaiheessa PoKS: illa ei tosiaan vielä omaa hallia ollut ja käytiin treenailemassa eräällä maneesilla. Siellä sitä vaan täristiin, mutta tulipahan treenattua!

Kevät 2011 (huhti- kesä)

Jatkokurssi loppui ja siirryttiin pienryhmiin treenaamaan agin osalta. Treenit siirtyi ulkokentille, ja heti huhtikuun alussa toko- into lähti nousuun! MEJÄ- kursseiltiin, jonka myötä löydettiin laji, jossa voisi ensivuonna jopa kisatakin. Mätsäreitä kierreltiin urakalla ja lenkkeiltiin tajuttomasti.

Kesä 2011 (heinä- syys)

Treenattiin agia ihan urakalla ja saatiin maailman paras naapuri, Laura, joka toi mukanaan pidempiä lenkkejä, treeniseuraa sekä Mintun ja Meelan. Lauraa (ja monia muita Joensuu- ihmisiä, erityisesti Emmiä, Lauraa, Nettaa ja loppuvuodesta mukaan tullutta Annaa) on kiittäminen treeni- innon pysymisestä ja iltojen pelastamisesta. Olin ohjaamassa Nurmeksen koiraleiriä, jossa Bogi oli mukana ja piipahdettiin myös elukkalääkärillä kyseisessä kaupungissa, josta kuitenkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Turisteiltiin Joensuun näyttelyssä ja startattiin ensimmäisissä tokomölleissäkin tuloksin ALO3 ja ALO0.
Syyskuun alussa oltiin Kolilla kulttuurikoiraleirillä ja herrasta tuli virallisesti veteraani!

Syksy 2011 (loka- joulu)

Käytiin piristämässä vanhuksia vanhainkodilla ja heiluttiin mätsäreissä. Treenattiin ahkerasti niin agia kuin TOKOakin ja tässä tuli maailman paras lupaus äidin suusta: saat ottaa toisen koiran. Odotus pennun osalta on edelleen käynnissä. Kenneliä saatikka sitten yhdistelmää en vielä valitettavasti paljasta, se selviää sitten lähempänä, asioiden varmistuttua! Aloitin uudestaan naksuttimen avulla treenaamisen ja käytiin agivalmennuksessa sun muissa koiratapahtumissa. Startattiin myös mölliagi ura, joka loppuikin kyllä kovin lyhyeen.

Pahoittelen melko lyhyitä tekstipätkiä, mutta koska blogin kirjoitus alkoi vasta kesän lopussa, mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä milloinkin tapahtui.

Ja sitten tavoitteisiin vuodelle 2012:

- paljon MEJÄ- treeniä + koe (kenties parikin?)
- toko liikkeiden hiomista kuntoon ja muutama möllitoko
- agitreenausta koiran ehdoilla
- mätsäreitä
- pitkiä lenkkejä ja kavereitten tapaamista
- terveenä pysyminen

+ ulkopuolisena tavoitteena/ toiveena, pennun taloon astuminen ja sen osalta hyvä elämän aloitus ja harrastuksille pohjanluominen!

Mutta nyt minä toivotan teille kaikille lukijoille erittäin hyvää alkavaa vuotta 2012 ja kiitos kuluneesta vuodesta kuuluu teille kaikille! Muistelukyyneleitä nyt muutaman vuodattaneena voin sanoa, että ilman teitä mikään ei olisi ollut niin uskomattoman mahtavaa! KIITOS, ensi vuosi samalla sykkeellä, ellei jopa paremmallakin!

Tuolla vauhdilla ei kinkkuja sulateltu

2011-12-26T22:52:00.002+02:00

Joulu on ohi, ja mahat täynnä jouluherkkuja olikin hyvä lähteä niitä sulattelemaan koirakoulu Napakan järjestämiin agimölleihin, tai niin ainakin luulin.
Ilmottauduttiin siis mölliradalle ja rata oli kovin simppeli. Jo siinä vaiheessa, kun kävin koiran autosta tuli olo, että nyt ei oo koira yhtään agitustuulella. Tyhmänä sen kuitenkin radalle vein ja tulos oli sen kaltainen. Ensimmäinen hyppykäsky ja koira lähti etenemään niin tympääntyneen näköisenä kohti minua, ettei mitään rajaa. Ilmeni myös uusi ongelma: suora hyppypätkä ja koira kiertää esteitä. Kyse voi olla lihasjumeista, ja luultavasti onkin. Tarkoituksena olisikin ensi kuulle tilata Heli Kapanen-Lappalainen kotikäynnille ja poika hierottavaksi! Mutta katsellaan jos perjantaina löähdettäis Kuopioon mölleilemään, mentäis miniradalle pitämään hauskaa, riippuen tosin koiran mielentilasta.
Mutta eiköhän se muuten ollut tässä. Koira jää agilityeläkkeelle, ensi vuosi treenaillaan vielä, kun kerta hallimaksukin maksettiin, mutta painatellaan ilman rimoja. Tuntuu, kun ois elämän menettäminen kyseessä, mutta kyllä se jollain tavalla oli tuokin raskasta huomata, että koiralla on sitä ikää tosiaan jo se yli kahdeksan lasissa. Aika menee vaan niin tajuttoman nopeasti. On tuo vanhus sen eläkkeensä ansainnutkin, minun kultapoikani<3

Hyvää Joulua!

2011-12-23T22:06:00.001+02:00

Aivan aluksi toivotamme erittäin mukavaa joulua 2011, kaikille lukijoillemme, cockeriharrastajille, JNS V.I.P. -porukalle ja kaikille, jotka ajattelevat sen ansaitsevansa!

Joulun kunniaksi käytiin isommalla koiraporukalla useamman tunnin lenkillä Aavarannalla. Koirat sai juosta ja meuhkata mielensä mukaan ja hihnanjatkeet sai jutella rauhassa. Kiitos kaikille mahtavasta päivästä, varsinkaan ilman teitä koiraharrastus ei olis mitään! Lenkin päätyttyä mentiin Annalle vielä lämmittelemään ja juomaan glögiä.

Jo reilun puolen vuoden päästä täällä jaloissa toivottavasti pyörii toinen samanlainen luppakorva astetta pienemmässä koossa!

Niistoa, valssausta ja persjättöä

2011-12-11T17:17:00.001+02:00

Tänään oltiin Niina Leinosen agilityvalmennuksessa (tutummin koirakoulu Napakassa) ja huhhuh olipahan ohjaajalla silmien pyörittelemistä, kun tuli radan vaikeat osuudet selville. Siinä sai tosiaankin miettiä, että miten ohjaat, kun koiralle on sata ja yks houkutinta samassa suunnassa. Tässäpä kyseinen rata:

Ensimmäinen uusi ohjausliike tuli jo heti hypyllä kaksi. Ennen koiran hyppäämistä, laitettiin vasen jalka hieman esteen eteen, jolloin koira ohjattiin molempien käsien avulla esteen yli. Koiran ponnistettua, ohjaaja työnsi itsensä vasemman jalan avulla taaksepäin ottaen koiran haltuun vasemmalle kädelle ja täältä ohjaten putkeen.
Kuudennelle hypylle mennessä kylma on hieman vino, joten viidennen esteen jälkeen koiran suoristamiseksi tehtiin eräänlainen valssikäännös, jolla saatiin suoristettua koiran linja suoremmaksi.
Yhdeksän- yksitoista hypyt olivat ohjaajalla sellaista sählinkiä aluksi että huhheijaa. Heiluttelin käsiäni sinne tänne, mutta tämäkin pätkä meni loppujenlopuksi melko hyvin! Yhdennellätoista hypyllä tehtiin niisto. Koira siis ns. ensin työnnettiin esteen hyppypuolelle, josta ohjaaja "veti koiraa nenästä" eli niisti sen steen toiselle puolelle. Näin saatiin koiralle jyrkkä käännös ja ohjauskäsi oli valmiiksi oikea puomille ohjaamista varten.
Puomin jälkeen ohjaaja juoksi hypylle seitsemäntoista, jossa tehtiin leijeröinti (taas uusi termi!), josta jatkettiin normaalisti. Loppu meni ilman kummempia kommervinkkejä, ja rata lopetettiin putkelle.
Epäonnistumisten kautta päästiin siis loppuun asti ja tuli opittua parikin uutta ohjaustekniikkaa! Hyötyä tästä päivästä siis oli. Vielä täytyy mainita, että kepit sydänsydän, ne meni paremmin, kun pitkään aikaan! On se sellanen tehopappa.Omat treenit tältäpäivältä jätetään välistä, kun koira on jo ihan tarpeeks väsynyt tuon valmennuksen jälkeen.

Loppuun vielä laitan sen lupaamani videon sen tokohypyn etenemisestä:

Kuinka säästät rahasi Messari- viikonloppuna

2011-12-08T19:09:00.001+02:00

Vastaus otsikon kysymykseen: a) pysy erittäin kaukana Helsingin messukeskuksesta b) älä ole koiraharrastaja c) älä suunnittelekaan tulevasi kyseiseen tapahtumaan. Minä olin siis Messariviikonlopun yksi monesta tuhannesta kävijästä ja kukkaro joutui uhriksi. Mukaan tarttui:

- riistapukki
- Kong (tälläkin hetkellä kovassa käytössä, kun herra yrittää saada turvotettuja nameja sisältä pois)
- 2x panta (toinen bogille ja toinen on reilusti pienempi, joten...)
- tummanruskea nly- hihna
- Nutrolin, Seniori
- 800g Nutro Lammas&Riisi -ruokaa (ilmainen)
- 4x Friskies Dental Delicious purupatukoita (ilmainen)
- 600g Friskies 2in1 (ilmainen), treeninameiksi
- 200g Science Plan Snacks (ilmainen), treeninameiksi
- 300g Friskies Tassu- keksejä (ilmainen), treeninameiksi
+ pieni pussi Pedigreetä (treeninameiksi) sekä minimaalinen minicrip pussi BioMill Maha-Peruna ruokaa (nämäkin siis ilmaisia).

Nyt on treeninameja ensikin vuoden puolelle ja yksi parhaimmista koira- aiheisista viikonlopuista taas takana! Elinan luona siis yövyin koko Helsingissä/ Vantaalla olo aikani ja ilman spanielihössötystä ei sielläkään tarvinnut olla, kun jaloissa pyöri musta- valkoinen Manta.

En ole ollenkaan muistanut mainita, että olemme noin kuukauden käyneet Pohjois- Karjalan Kennelpiirin järjestämällä Junior- Handler kurssilla. Tarkoituksena olisi ensi vuonna muutamissa kisoissakin pyörähtää, kun vuosi on minulle viimeinen mahdollinen.

Ensi sunnuntaina onkin Napakan järjestämän agilityvalmennuspäivän vuoro. Olemme ilmoittautuneet mölli/ 1.luokan valmennukseen ja sunnuntaina käytävät radat tulivatkin tänään sähköpostiin. Haastetta niissä tulee ainakin olemaan!

Four in the morning

2011-11-28T18:07:00.007+02:00

Vaikka mitä on taas sattunu tämän ja edellisen postauksen välillä. Jyväskylä KV on ohi, ja reissu oli mitä mahtavin. Joensuun poppoo keräsi mukavia tuloksia ja taskussa olikin paluumatkalla vara cacibia, sa: ta sun muuta. Josko sitä parin vuoden päästä olisi omakin koira menossa mukana! Nykyisin tulee lenkkeiltyä ihan tajuttomasti kera merlekaksikon ja heidän hihnanjatkeensa, enkä valita, hyvässä seurassa lenkkeilee pidempiäkin matkoja ja koirakin tykkää. Treenattukin on. 18.11. käyttin Inkan + Caran ja Emmin + Toivon kanssa aksailemassa. Oltiin korvaamassa Bogin kanssa poisjäänyttä treenikertaamme ja meno oli varsin... hmm Bogimaista! Esteet meillä on nykyisin mineinä, ettei aiheuteta enää ihan tajutonta rasitusta vanhuksen koiville. Hauskaa tuolla radalla aina onkin, vaikka se ei nopea olekaan! Eilen oltiin myös treenaaamassa ja hui kun olenkin tyytyväinen eilisiin treeneihin. Tässä on nyt sitä teidän lukijoiden toivomaa videomateriaalia, ja meno näytti siis tältä:

Ja video siis (c) Inka

Keinu: huhhuh, mikä meno, ei mitään arastelua! Kepit meni Bogimaisen hauskasti ja muutama eteenlähetyskin tuli otettua, niissä ei mitään moittimista. Herra tajus idean jo muutaman toiston jälkeen ja meno oli sitten lopussa sen näköistäkin. Ens postauksessa heitän mukaan videon toko- hypyn tämänhetkisestä tilanteesta, toisella treenikerralla meno alko näyttämään jo ihan asialliselta! Keskiviikkona olis tarkotus mennä aamupäivästä vapaavuorolle treenaamaan kera Lauran + Mintun ja Meelan ja Emmin + Toivon. Ens viikonlopun treenit jääkin välistä Voittajien takia.

Kuka tietää sun salaisimmat haaveet

2011-11-14T20:38:00.001+02:00

Tokomotivaationi on palannut! Tekee mieli vaan treenata ja treenta vähän lisää. Otin naksunkin pitkästä aikaa käyttöön ja nyt toivon, että saisin sen avulla parannettua parusasentoa, käännösiä (tai lähinnä kyllä seuruupaikkaa, mikä auttas noissa käännöksissä) ja liikkeestä maahan pitöis saada nopeammaksi. Pitäiskin saada otettua videota noista meidän treenaamisista, niin lukijatkin näkis bähän tätä hommaa ja pääsisitte antamaan vinkkejä! Noudon opettaminen on alkanut nyt kiinnostamaan myös. Kunhan saan palauteltua tuon naksuttelun herran mieleen, niin otetaan sekin työn alle. Ja hei, jos teillä on vinkkejä, miten voi itse tehdä helposti toko- hypyn niin ohjetta tännepäin! Ohje sais mielellään sisältää mitat jne. Ois kätevö, kun ei aina tartteis lähteä hallille treenaamaan, vaan vois nostaltaa koiran ja esteen tohon pihalle ja ottaa muutaman toiston.

Agilityn puolella ei kummempaa. Eiliset treenit meni nooh, miten sen nyt nätisti sanoisi... ihan päin sitä itteään. Oli jaakotusta, persjättöä, irtoamista, pimeitä putkikulmia ja vaikka sun mitä. Sai ohjaaja olla jalat solmussa, jos oli koirakin. Putkeen ilmestyi jossain vaiheessa kamala mörkö ja joka kierroksella sinne sitten jumituttiinkin. Vauhtia olisi ollut kaikkeen muuhun, mutta ei juuri tuohon rataan. Noh ens viikolla paremmin, näin ainakin toivon! Ilmotin meidät tosin tässä parin viikon päästä olevaan Napakan agivalmennuspäivään.

Oon muuten unohtanut mainita, että tässä syksyn aikana, täällä sairasteltiin ientulehdus ja korvatulehdus, tosin lievinä. Betadinen ja korvatippojen avulla nistä kuitenkin kunnialla selvittiin. Ensi sunnuntaina oiskin vuorossa Jyväskylä KV, jonne menen kuvaamaan ja kattomaan tuttujen menestystä. Katotaan mitö sieltä sitten tarttuu käteen.

Kuva syksyltä 2010. Pahoittelen näistä vanhoista kuvista, nyt ei ole vaan tullut kuvailtua tuolla ulkona

Siitä kysymys elämässä kai on

2011-11-07T21:28:00.000+02:00

Huhhuh, eilen oltiinkin PoKS: in hallin avajaisissa ja sen jälkeen oli sitten mätsärit. Pakko ensin himan kehua tuota hallia: lämmitys, hyvä pohja, kahvio, sisävessat ja hyvät esteet. Nam kyllä kelpaa viikottain treenailla! Nyt olikin jaettu talven treennivuorot ja ollaan nykyisin sunnuntaina 19:00- 20:30 treenailemassa kyseisessä hallissa. Bogikin näytti tykkäävän hallista, ainakin mätsärimenestyksen perusteella. Pari kehä meni loistavasti, olin herrasta niin älyttömän ylpeä, se vaan paranee päivä päivältä. Punanen tuli siinä ja sitten ei pitkään tarvinnu odotellakkaan punasten kehiä. Jätkä heilutteli häntää ja esiinty omana iloisena itsenään. Sijoituttiin ensimmäiseksi ja siitä lähti pitkä ja piinaava odotus. Koira häkkiin (kiitos Inka) ja juoksemaan kamera kädessä ympäri hallia. BIS- kehät alko, koiraa väsytti ja minua väsytti. Alko naurattamaan ja jännittämään, ja tuo jännitys mätsäritilanteessa oli miulle aivan uutta. Noh kehään mentiin. Kaikki meni hyvin ja hihkuin ilosta siinä vaiheessa kun julistettiin, että veteraanivoittaja Bogi sijoittuu kolmanneksi. Eli siis päivän saldo: VET PUN1 BIS3! Kaikki tutut siinä BIS- kehässä olikin ja sijoituksilla ei ollut minkäänlaista merkitystä, kun sai olla jo muutenkin ilonen muiden puolesta. Mukava päivä kertakaikkiaan ja kiitos kaikille seurasta!

Mutta siis, kiitos Lauralle, joka laitto runsaasti kysymyksiä tuohon edelliseen postaukseen. Kysymyksiä ja postausehdotuksia voi laittaa edelleen ja olen niistä enemmänkin kuin tyytyväinen. Alan nyt vastailemaan jo noihin kysymyksiin, osa saattaa jäädä ensi postaukseen.

Miksi juuri cockeri?

- Silloin, kun ensimmäisen koiran hankinta oli ajankohtaista, rodulla ei ollut merkitystä. Se oli vaan se "jeejee äiti otetaan söpö koira". Suunnitelmissa oli bishonia, valkoista länsiylämaanterrieriä ja itse haaveilin muistaakseni kultaisesta noutajasta. Karjalaisessa oli kuitenkin ilmoitus luovutusikäisistä cockerspanielin pennuista. Hölmönä menimme pennun jo samana iltana hakemaan ja söpö luppakorva oli meidän. Mikäs sen parempaa, kuin halpa, söpö ja lähellä asuva pitkään unelmoitu koiranpentu?! Niinhän sitä luulisi. Mutta juu, nyt jos minulta kysyttöisiin, että miksi uusi cockeripentu niin syy olisi: harrastusmahdollisuudet, koko, ulkonäkö, luonne sekä vispaava häntä ja heiluvat korvat! Miellyttämishaluisuutta löytyy lähes jokaisesta yksilöstä. Rotua en vaihtaisi, vaikka muun rotuisia koiria saatankin tulevaisuudessa cockereiden lisäksi tulla omistamaankin.

Miksi juuri Bogi?

- Eipä annettu paljon vaihtoehtoja. Kasvattajan luokse mennessä, pentu oli jo valittu ja eipä siinä vaiheessa ollut paljon valittamistakaan. Nimen historia on pakko kertoa: äitini toi työmatkaltaan Tampereelta minulle tuliaiseksi ruskean pehmokoiran, jonka tuotemerkki oli Bogi. Jo silloin päätin, että kun joskus saan koiran, se nimetään Bogiksi ja nöin kävi. Ja vaikka tämän valinnan teinkin pienenä, niin nimeä en kyllä ole katunut!

Parasta Bogista?

- Hölmöys! Se, että se saa höpelyydellään minut aina nauramaan ja iloisuusmittarin nousemaan kymmenen potenssia ylöspäin. Alati heiluva häntä on tuon koiran valttikortti. Myös se, että se jaksaa tuon ikäisenä vieläkin hökeltää miun mukana, on jotain niin parasta! Okei, ei se aina hirveen innolla oo pitkien treenien jälkeen lähdössä lähössä enää lenkille, mutta tallustaa se ainakin perässä jos ei muuta. Myös se on mukavaa, että tuon kanssa ei koskaan oo yhtään samanlaista päivää. Aina se yllättää jollain tavalla, olipa se sitten negatiivista tai positiivista.

Parasta koiran omistamisessa?

- Käytännössähän Bogi on äitini nimissä, mutta se on sovittu, että minun koira se kuitenkin on, vaikka siitä ei ole mustaa valkoiselle painettu. Parasta siinä on se, että saa höyrytä koiran kanssa just niin paljon kun haluaa, ja saan harrastaa just sitä mitä haluan! Tosin sijoituskoirassakaan ei ole mitään vikaa, kunhan kasvattajan kanssa kolahtaa kemiat yksiin.

Parasta koiraharrastuksissa?

- Samanhenkiset ihmiset ehdottomasti ja onnistumisen tunteet! Ei oo mitään parempaa, kun viettää päivää koiraporukassa, vaikka välillä tuntuukin hullulta lähteä ajamaan aamuvarhain treenaamaan tai lenkkeilemään. Oon myös löytäny tieni sellaiseen koiraporukkaan, jonka kanssa tulee vietettyä aikaa muutebkin kuin vain koirien seurassa, sillonkin on ollut sairaan hupaisaa! Myös samanrodunharrastajia on mukava tavata ja tutustua niiden koiriin ja harrastuksiin.

Miksi juuri niitä harrasteita mitä teette?

- Hmm, TOKO tuli mukaan, kun ilmottauduin arkitapakurssille, jossa ohjaaja motivoi meitä jatkamaan ja antoi positiivista ja rakentavaa palautetta, sitä jatkettiin ja tähän päivään asti ollaan jatkettu. Pääosin vielä omaksi iloksi, mutta hmm katsellaan miten tuon haukkumisen kanssa nyt menee, niin ehkä se koekin joskus. Tokosta on ollut muutenkin ihan tajuttomasti hyötyä vähän kaikkialla! Agilityyn tutustuttiin joskus pari vuotta sitten, kun käytiin arkitapakurssin kanssa tutustumassa lajiin muutaman kerran. Jo silloin hurahdin kyseiseen lajiin, ja alkeiskurssillehhan sitä oli päästävä! Nyt ollaan 1,5 vuotta lajin parissa pyöritty eikä aiota vieläkään päästää irti. MEJÄ tuli mukaan kaverin suostuttelemana. Käytiin kokeilemassa, koira oli ihan ihmeissään, että mitä tässä olevinaan pitäisi tehdä. Sitten myöhemmin ilmoittauduttiin mejä- kurssille ja into lajiin nousi huimasti! Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kokeeseen olisi päästä ensi vuonna! Muita virallisia harrastuksia meillä ei ole. Näiden lisäksi tietysti lenkkeillään, kierrellään mätsäreissä jne.

Kaikkein parhaat onnistumisen hetket koiran kanssa?

- Parhain onnistumisen hetki oli ehdottomasti se, kun koira seuras ensimmöistö kertaa virtaviivaisesti verijälkeä ja saatiin kouluttajalta tajuttomasti kehuja! Myös TOKO: n liike onnistumiset on ollu huibbuja! Ja möllitokon kolmostulos! Se oli hauska, kun oli ollu treenitaukoa joku puol vuotta ja koira ei ollutkaan ihan kaikkea unohtanut! Kaikki mätsäri tsydeemit ilahduttaa myös, kun tuosta ei näyttelyihin ole. Agissa rataonnistumiset on ollu kivoja ja niin.

Mitä Bogi syö?

- Bogi hotkii Royal Caninin Maturea. Suunnilleen 1dl per. annos ja kaksi kertaa päivässä saa ruuan. Sekaan näkkäriä ja silloin tällöin riisiä, koiranmakkaraa tms. Vetta sekaan ja vola!

Kuka on paras naapuri?

- Laura! Parhaista parhain! Lähtee lenkille koirineen milloin vaan, heittää hyvää läppää on muutenkin niin kinuskinen ja omistaa auton! Kiitän näin julkisesti sinua kaikista kuskaamisistani ja hyvästä pitsasta! Okei minäkin kyllä tein sitä... mutta silti! Ymmärtää kaiken, mistä puhun, koska on niin kinuski! On myös keksinyt minulle mukavaisan lempinimen Nasti.

Mitä tekisit jos saisit Poksun nyt?

- Ensinnäkin, kaikille jotka ei tajua, niin Poksu on Bogi, jee. Peruskoulutus, peruskoulutus ja vielä kerran peruskoulutus! Kaiken A ja O ja meillä ei sellasta opetettu nuorelle koiralle. Harrastaminen aloitettaisiin aiemmin ja tekisin kaiken eritavalla, hui!

Onko Poksulla paljon poksuja?

- Poksulla on paljon raksuja! Tai ainakin ihailijoita, mm. Meela rakastaa Bogia, tosin tunne ei ole molemminpuolinen vaan Bogi örähtelee vanhusmaiseen tyyliin ja yrittää jatkaa Meelasta välittämättä matkaa. Bogi ei välitä narttukoirista, ei edes juoksujen aikaan, vaan uroskoirat on enemmän herran mieleen!

Huh, olipas vastaaminen! Mutta nyt tiedätte meistä taas vähän enemmän. Kaiken lisäks oli niin tylsää, että vastasin vahingossa kaikkiin, noh eipä haittaa!

Iloinen koiraharrastaja!

Keep holding on

2011-10-31T18:16:00.003+02:00

AR lumi voitko vaan tulla jo maahan? Tai edes pakkaset, niin maa jäätys ja kaikki tuo irtohiekka ei kulkeutus sisälle. Mukava tuoda koira sisälle ja tajuta siinä vaiheessa, kun on ottanu pannan kaulasta, että kappas, sillä olikin pikkasen likaset tassut. Luulis, että tähänkin ois jo tottunu kahdeksan vuoden aikana, mutta ei! Noh kylläpä tästä on muinakin vuosina selvitty.

Treenitaukoa on ollu tässä jo turhankin paljon. Harmittaa itseänikin, saati sitten koiraa, kun se ei oo pariin viikkoon päässy tekemään itseasiassa mitään. Agitreenit on jääny pois ja viikonloput on ihan tajuttoman kiireisiä, ettei kerkee käydä edes vapaavuoroilla. TOKO- liikkeitä ollaan otettu sisällä, se mitä ollaan mahduttu tekemään. Tosin viikko sitten pyörähdettiin mätsäreissä ja tuliaisina tulikin ihan nätin kokonen pokaali, herkkuja ja suklaata. Eli siis herra sijoittui VET SIN2! Nätisti se jätkä on oppinut kyllä käyttäytymään ei voi muuta sanoa!

Nyt kun ei kummemmin oo kertomista treenailuista tms. niin varastin erään idean Lauralta. Tän piti toteutua vasta sitten, kun lukijoita olis kaksikymmentä, mutta en jaksa odottaa! Eli siis: Laittakaa kysymyksiä, postausehdotuksia, ulkonäköparannuksia, aivan mitä tahansa, liittyen koiratoimintaan, tai siihen mitä haluaisitte nähdä täällä blogissa yms. Kerään kysymykset jne. sitten yhteen postaukseen ja vastailen niihin parhaani mukaan. Ja nyt eikun vaan keksimään kysymyksia ja palautetta muutenkin!

Kuva syksyltä 2010

Pakko oli tulla vielä lisäämään, että nyt saattaa postauksien loppuun alkaa ilmestyä salaperäisiä joko iloisia tai masentuneita viestejä liittyen penturumbaan! Muuta en paljasta muuta kuin, että jos kaikki vaan menee hyvin ensi vuonna, niin tähän taloon tallustaa samanlainen luppakorva sitten loppuvuodesta! Nartulla on nyt syysjuoksut aluillaan, eli kevätjuoksuista olisi tarkoitus astuttaa, mutta nyt sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan parasta!

Kai joskus meistä jokainen tarvitsee vahvistuksen

2011-10-18T14:30:00.001+03:00

Tässäpä ei oo mitään kummempaa tapahtunu lähiaikoina, joten ajattelin tekasta ihan tällasen kuvapostauksen näin syksyn kunniaksi. Pari viikkoa sitten tosin oltiin Bogin kanssa piristämässä vanhuksia yhdessä vanhainkodissa ja viime lauantaina käytiin 4H'n järkkäämällä koiravaelluksella. Sen verran vielä, että viime perjantaina treenit meni enemmän tai vähemmän perseelleen oman mielentilani ansiosta, joten jee, jospa sitä ens treeneissä paremmin. Koira mm. lenki niskoilleen puomilta, mutta nous tarmokkaana kyllä takaisin, että ei jääny ainekaan kammoa eikä tullu ruhjeitakaan. Tästä kyseisestä tilanteesta on myös videotodiste, jonka te lukijatkin saatte joskus nähdä. Tässä siis kaikki kuvat (c) Laura Pitkänen.

Don't fall, just be who you are

2011-10-09T18:19:00.000+03:00

Elikkäs sain Lunan mammalta "tunnustus" -hommelin (kiitokset siitä). En oikein ymmärtäny tän jutun pointtia, mutta tehdäänpä nyt silti. Ja siis en tajunnu, että pitääkö nää tunnustukset kirjottaa koiran näkökulmasta vai minun, joten kirjotan nyt tunnustuksia meistä molemmista koiraharrastukseen liittyen.

1. Haaveilen aina itekseni siitä, kun joku mun tulevista koirista valioituu, lajissa kun lajissa. Tuun aina ihan hillittömän iloseks, kun saan kuulla muiden menestyksestä koiraharrastuksen parissa, ja siitä pääsen taas miettimään sitä, että mitä ite tekisin. Itkisinkö? Naurasinko? Noh, kylläpä se vielä joskus selviää, i bet!
2. Kaksin lenkkeily koiran kanssa on usein ihan tajuttoman tylsää! Onneks naapurissa asuu kuitenkin henkilö, jonka saa höyräytettyä melkein millon tahansa lenkille ja taidanpa tuota minäkin olla aika helposti houkuteltavissa! Sillon tällön tulee kuitenkin olo, että nyt oon koko päivän koiran kanssa vaan jossain korvessa ihan hiljaa ja kahdestaan.
3. Oon välineurheilija. On pakko vaan saada ostettua ihan turhiakin tavaroita, asenteella 'kyllä näitä vielä joskus tarvii'. Kaapista löytyy varmaan neljä näyttelyhihnaa ja pointti on se, että Bogi ei tuu koskaan käymään edes näyttelyssä, että hups! Mutta kyllä ne pääsee vielä kovaan käyttöön joskus, sitten aineski, kun miun yybercockerista tulee MVA joskus miljardin vuoden päästä!
4. Koiraihmiset on parhautta! Siis kenen muun kanssa voit jutella koiran sekaisin menneestä mahasta? Ja kuka muu nauraa siun kanssa sille, kun koira oksentaa kävellessään? Se on ihan hillittömän hauskaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä ja ne kokoontuu! JNS- eliitti on pelastanu monesti miun tylsät viikonloput ja pimeät illat.
5. En oo ihminen, joka on koiralleen aina niin ihana ja lässyttää ja voi tuitui kun olet hieno poika. Ei aina jaksa olla positiivinen. Jos koira ei joskus toimi, niin se ei toimi, enkä mie kyllä sillon oo mitenkään jeejee! Ja jos se käyttäytyy paskamaisesti, niin ei miun suusta kyllä mitään kukkasia lentele. Hui nyt oon kyllä aivan kamala koiranomistaja.
6. Arkisin Bogi ei tunne sanaa aamulenkki. Se on se 5- 10 minuutin pissitys tuossa nurkan takana ja se siinä. Tosin tääkin riippuu aivan päivästä.
7. Bogi rakastaa sipsejä. Ja se tunnistaa sipsipussin avausäänen. Muutama sipsi ei koiraa tapa, se on fakta ja niinpä sieltä pussista saattaa muutama suolapommi hävitäkin aina koiran suuhun.
8. Tässä pitäs vissiin olla jotain räjäyttävää, koska tää on viimenen kohta, mutta oon joutunu keksimään näitä viimesimpiä jo rautalangasta vääntäen joten hmm. No mutta, meillä on haukkumisongelma ja suuri sellainen. Ovikello, treenikenttä,... senkun sais karsittua jollain taikasanalla pois niin wola!

Tää pitää ohjeiden mukaan lähettää kahdeksalle ihmiselle, joten buahhah! Saatte kärsiä, kun minäkin kärsin. Tässäpä ohjeet ja heitän tämän haasteen nyt siis seuraaville henkilöille: Laura, Netta, Emmi, Karoliina, Inka, Anna, Nea ja Julia. Ja tässäpä ohjeet:

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ja mä kelaan, että kaikki taitaa olla kohdallaan

2011-10-06T15:39:00.001+03:00

And life goes on, koska koeviikko on vihdoin ohi! Viime perjantaina oltiinkin Nooran valmennuksessa aksailemassa. Sain ohjausvinkkejä, jotka ainakin hetkellisesti tuntu auttavan. Koiralla tosin oli mielenkiinto välillä, jossain ihan muualla. Jospa illalla oleva trimmi antas meille lisää vauhtia, kun ei oo karvat enää tiellä! Melkonen Elvis- look on Bogilla tällä hetkellä nimittäin! Ohjailinpa sitten muittenkin koiria syystä siitä, että mulla oli tylsää joten Toivo ja Cara "pääsi" myös mun heiluvien käsien alaisuuteen.

Huh, en edes muistanu millasta tää syksyrumba on. Rapaa, vesisadetta, lehtiä, hiekkaa... mitään muuta ei lattialta löydykään, kun hiekanmurusia ja lehtiä! Tulispa lumi jo maahan! Huomenna ei päästä edes treenaamaan, mutta treenitauko tekee aina ihan hyvää! Alla kuva meidän kepittelystä.

Tuosta kepittelystä muuten. Se on parantunu ihan hurjasti! Pitäs alkaa nyt ihan kunnolla ottamaan erilaisia lähetyskulmia ja pienentää multa tulevia apuja.

Kilometreillä näillä ei enää sais hullaantua

2011-09-26T20:53:00.002+03:00

Viikonloppu lähti käyntiin perinteisesti agitreeneillä ja päästiin ihan uudenkarheaan PoKS:in halliin treenailemaan. Kyllä nyt passaa treenata säällä, kun säällä ja parasta on se, että halli on itseasiassa kävelymatkan päässä ja bussiliikenteen varrella. Tilaa riittää ja lämmitys + valaistus on niin luksusta verrattuna siihen hevosmaneesiin, jossa treenattiin vielä viime talvena. Koiraankin oli tullut ihan uudenlaista puhtia, kun sai uudessa hallissa pinkoa. Nyt siinä näky se, että se koira haluaa tehdä sitä, mitä se tekee, eikä tuu vaan alistuen mun perässä. Se oli mukava nähdä ja vielä mukavampaa oli se kun treeniseuralaiset sano samaa, että en vaan ajatellu sitä omassa pienessä pääkopassani. Saipa niin hihnanjatke, kun koirakin hyvän iltalenkin (ja suihkun) kun käveltiin Jussin, Brandyn ja Netan kanssa hallilta takaisin kotia vesisateessa.

Lauantaina oli sitten suuntana Liperi ja mätsärit. Ja kokeilussaoli myös vasta saatu snake- näyttelypanta ja Inkan tekemä näyttelyhihna. Hyvin toimi! Koira liikkui omasta mielestäni paremmin, kun koskaan. Lopputulos oli VET PUN3.

Maailmani oot, kai sä ymmärrät sen

2011-09-17T21:35:00.003+03:00

Noniin, nyt on koiran omistajalla ihan järjetön harrastusinto päällä! Tekis mieli vaan harrastaa ja lenkkeillä ja treenata joka päivä. Eiliset agitreenit meni hyvin Bogimaiseen tyyliin. Vauhti ei ollu mikään päätä huimaava, mutta jollain tavalla suoritusinnokkuutta oli ehkä vähän enemmän, kun tavallisesti. Tänään päätin, että nyt alkaa treenaaminen todellakin sen koiran ehdoilla, tai siis lähinnä siten, että rimat pysyy mini- korkeudella ja harrastaminen on vaan hauskaa yhdessä hääräämistä ilman kummoisia tavoitteita. Ainut laji, mihin pyrin kisatasolle on MEJÄ ja toivonkin, että koira on ens vuonna terveenä ja vetreessä kunnossa, että päästäs sinne kokeeseen! TOKOn treenaamisesta sen verran, että perjantaina päivällä Lauran ja shelttikaksikon kanssa treenaillessa päätin, että treenaaminen loppuu heti, kun haukkuminen alkaa, sillä sillon tuosta näkee, että kiinnostus on nollassa.

Tänään lähettiinkin Viivin ja Tilla- huligaanin kanssa lenkille Lykynlammelle. Lähettiin kävelemään 5 km: n reittiä, mutta yhtäkkiä viitat loppu ja mentiin vaan jotain tietä eteenpäin, kunnes tultiin sitten takasin parkkipaikalle. Mutta ihan reilu lenkki tuli kuitenkin kierrettyä ja pääasia, että koira on nyt väsyny! Syyslomalla vois käydä tuolla vaeltelemssa ihan reippaan lenkin ja paistella vaikka makkaraa jossain nuotiopaikalla ja jatkaa matkaa taas. Kuviakin tuli napsittua, tai no lähinnä Viivi napsi, koska omasta kamerasta alko loppua akku ja hermo meni koko rotiskoon!

Bogi 8 v. ♡

2011-09-09T20:04:00.013+03:00

Aika on menny ihan tajuttoman nopeasti ja pahoittelut päivitystauosta! Bogilla napsahti siis 3.9. kahdeksan vuotta lasiin, elikkäs veteraanikausi starttasi lauantaina! Nyt siis kohti uusia seikkailuja veteraanimaisella hössötyksellä! Onnea minun ikuisesti pieni poikani♡

Lauantai aamuna, eli tuolloin 3.9. suunnattiin Kolille ja kohti kulttuurikoiraleiriä. Aamu alko koirien lenkityksellä ja muihin leiriläisiin tutustumisella. Muutaman jo tunsinkin, ja aikaaviettelinkin melko pitkälti aikasempien tuttujen ja niitten koirien kanssa. Kiviäkin maalailtiin, koska kulttuurileiri oli kyseessä. Upeat lenkkeilymaastot siellä oli ja pakko päästä tässä syksyn ja talven aikana useamman kerran vielä vaeltamaan ja paistelemaan makkaraa sinne! Alhaalla yksi kuva kyseiseltä viikonlopulta.

Oonko mä kertonut, koskaan kuinka tärkeä oot minulle?

2011-08-31T20:20:00.003+03:00

Pyörähdettiinpäs eilen sitten taas mölli TOKOilemassa. Tällakertaa "kentän" pohjana oli asvaltti ja itseasiassa ensimmäinen asia, mitä säikähin, oli se, ettei pohja ollutkaan hiekka. Ai mitenniin liian yksipuolista ja samantyyppistä harjoittelua? Hahaa eikä jännitystä vähentänyt sekään, että taivaalta tuli kaatamalla vettä. Jo luoksepäästävyyteen ja paikkamakuuseen menin melko epäluottavaisin mielin, ja tiesin, että haukkumista ilmenisi tälläkin kerralla, tosin monta astetta pahempana. Herkut eivät kelvanneet ja se on aina huono merkki Bogin osalta, mutta ei sieltä ihan pohjatuloksin palattu!
Luoksepäästävyys, 10 - Ei mitään ongelmaa, tuomari tuli vierelle, niin häntä heilahti ja pyllykin taisi nousta maasta, mutta ei sen kummempaa.
Paikalla makaaminen, 9 - En oo aivan varma annoinko alussa jo maahanmenon yhteydessä kaksoiskäskyn, mutta sitä ainekaan tuomari ei huomannut. Siinä liikkeenohjaajan aloitusta odotellessa, tajusin että kappas, koirallani on paskahätä! Noh eipä siinä auttanut enää koiraa lähteä lenkkeilyttämään, sitä piti vain luottavaisin mielin käskeä koira maahan ja poistua paikalta. Levottomia olivat kaksi minuuttisen aikana niin koira, kuin ohjaajakin. Mutta Bogi olikin vesisateesta huolimatta ainut koira, joka paikkamakuussa oli maassa koko ajan. Yksi piste lähti ennakoidusta perusasennosta, kun palasin viereen.
Seuraaminen kytkettynä, 5 - En tiedä, mistä me nuo viis pistettä ansaittiin, sääliäkö? No mutta täähän oli kyllä aivan kauhea suoritus! Koira haukku aivan koko ajan ja ei ottanut kontaktia. Käännökset oli järkyttäviä ja noh enpä minä kyllä siitä löydä yhtään mitään positiivista. Tähän siis paljonpaljon häiriötreeniä!
Seuraaminen taluttimetta, 0 - Alko jo naurattamaan, kun tää seuruupätkä lähti. En tajua, yksinään treenatessa, ei mitään onhelmaa, koira toimii, kun unelma paikasta riippumatta. Reagoiko se tosiaan noin vahvasti mun jännitykseen? Samoja ongelmia kuin kytkettynä seuraamisessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 5 - Tällä kertaa se meni maahan! Mutta pisteitä lähti kamalasta seuraamisesta ja, kun palasin koiran viereen niin ennakoi perusasennon.
Luoksetulo, 8 - Vauhdikas, mutta minun oma sivulle ohjaava käsimerkki vähensi pisteitä sekä väljä ja vino perusasento.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 6 - Ei minkäälaista kontaktia seuraamisessa ja lisäksi lisää haukkumista. Tuomarikin sano, ettei olis uskonu koiran edes pysähtyvän, mutta pysähty kun seinään ja loppu meni hyvin.
Estehyppy, 0 - Eipä tullu yllätyksenä, kun ei oltu treenattu tätä niitten edellisten möllien jälkeen. Koira ei siis hypännyt, ja sitten ohjasin ihan selkeästi esteen yli, jonka jälkeen kyllä pysähtyi seisomaan.
Kokonaisvaikutus, 6
Pistetitä yhteensä 99, joten ALO0 sieltä napsahti. Erityiskiitos taas seurasta ja iloiselle tuomarille, joka piristi kummasti, vaikka koiran ja minun yhteistyö ei tällä kertaa toiminutkaan!

Tänään koulun jälkeen kävin nappaamassa merletytöt Meelan ja Mintun meille hoitoon. Valloittavia tapauksia ne kyllä on täytyy myöntää! Meelalla oli joku riippuvuus kukkamultaan ja Bogi ja Minttu hääräs minun ympärillä ruuan perässä. Lenkillä käytiin ja koiratkin väsy ihan kiitettävästi juostessaan muutaman muunkin koiran kanssa. Ajattelin sitten, että otanpa koirista yhteiskuvan. Mission impossible! Kun sait yhden koiran kunnolla niin toinen kähti huitelemaan. Päästin sitten Bogin sisälle ja otin neideistä yhteiskuvan.

Huomenna luvassa saattaa olla treenaamista, mutta lauantaina meidän herrasta tuleekin sitten veteraani ja kahdeksan vuotta kilahtaa lasiin! Viikonloppu menee Kolilla kulttuurikoiraleirin merkeissä.

Sul on taito miellyttää

2011-08-22T22:42:00.001+03:00

Niinhän siinä kävi, että Lauran suostuttelusta *lue pakottamisesta* johtuen käytiin sitten eilen möllitokossa! Vuoden tokotauon jälkeen en oikein edes tienny, että mitä odottaa. Tiesin, että haukkumista tulee ilmenemään ja ei ollu hajuakaan, miten tuo reagoi minun jännitykseen.
Luoksepäästävyys, 10 - tässä ei minkäänlaista ongelmaa, heilautti häntää, kun tuomari tuli sivulle, mutta pysy silti tiiviissä perusasennossa.
Paikalla makaaminen 10 - WAU, tämä oli kyllä melkoinen yllätys! En edes muista, millon olisin vaatinut siltä 2 minuutin paikallaoloa, saati sitten että se teki sen tuollasessa häiriötilanteessa. Tämä oli tosiaan positiivinen yllätys! Bogin molemmilta puolilta nousi koirat ja tallusti omistajiensa luo. Toisen koiran noustessa olin varma, että nyt se lähtee, mutta en sitten tiedä oliko se vaan niin laiska noustakseen vai mistä oli kysymys. Palatessa koiran luo, nousi maasta ensimmöisellä köskyllä istumaan, hieno Pokseli!
Seuraaminen kytkettynä 7 - Noh, tämäkin oli sinällään positiivinen yllätys, että meno oli iloista ja käännöksissäkin tuo pysy melko hyvin mukana. Alussa ilmeni haukkumista, onneks kuitenkin lopetti sen jo ensimmäisen käännöksen jälkeen. Juoksu osuus meni ihan plörinäksi. Hihna kireellä koira vaan hölkytteli siinä metrin päässä minusta ja katteli menosuuntaan. Sitten kun palasin kävelyvauhtiin, niin kontakti jatkui ja meno oli samanlaista, kuin ennen juoksua, siihen siis treeniä!
Seuraaminen taluttimetta 0 - No tuota, mistäs sitä aloittaisi. Kerkesin ottaa ehkä kaks askelta ja koira lösähti maahan. En sitten tiedä teinkö kädellä liikkeen, vai oonko tehny liikaa liikkeestä maahan toistoja. No mutta kuitenkin, eipä se meno tuosta kauheasti parantunut. Koira tallusteli metrin päässä minusta ja haukkui.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Bogi päätti, että kerta hän teki kyseisen liikkeen juuri äsken, ei hän nyt siis voi mennä enää maahan, eli siis jäi seisomaan, eipä siinä sen kummempaa.
Luoksetulo 8 - Vaihdikas, mutta peruasento vino ja väljä, mutta muuten ihan kiva jee!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 - Tästä saatiin erityiskehuja! Kuulemma tosi nätti pysähtyminen, ei hiipimisaskeleita eikä mitään muuta ylimääräistä. Pysähty vähän vinoon, joten tällöin lopun peruasento oli vino myös, siitä siis tuo puoli pisettä.
Estehyppy 0 - Saanen nauraa! Koira ei ollu nähny tokoestettä, kun viimeks vuonna vaskitsa ja annoin sille heti aluks jo kaksoiskäskyn, kun sanoin suullisesti hyppy ja heilautin kättä. No Bogipa katteli vaan minuun ja yllätysyllätys haukkui. Toinen samanlainen käsky, meni haistelemaan estettä. No pyysin koiran vielä kerran luokseni ja vielä kerran sama käsky. Yli mentiin ja välittömästi palkka. Pitäis saada väsättyä hyppy itellekkin, niin vois treenata!
Kokonaisvaikutus 5 - No laitan tähän nuo kommentit, mitä lapun alalaitaan oli kirjoitettu: käsimerkit, haukkuminen. Seisominen nätti (liikkeestä). Seuraamisessa säätämistä.
Lopputulos oli kuitenkin ALO3 pistein 101, sij. 8/10! Hieno vanhus! Nyt vaan lisää treeniä, niin siitä se lähtee. Lisäkiitos Lauralle, Netalle ja Emmille hervottoman hauskasta illasta!

Tänään tuli vielä treenattua samalla, kun käytiin Lauran + shelttikaksikon kanssa lenkillä. Ja jes! Keksin uuden palkkaustavan ja ainekin se näytti nyt toimivan: namialustalle palkka, koiralla lyhyt ja onnistunut (haukkumaton!) seuruupätkä tms. ja vapautus namialustalle. Palautu tosi nopeasti alustalta takaisin minun luo ja oli valmiina tekemään lisää. Jospa tää tästä!

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

2011-08-20T20:43:00.007+03:00

.... tai ainakin ei- koiraihminen ois yllättyny eilen nähdessään kolme peräkkäin kulkevaa ihmistä, joista yks kerää mustikoita, toinen ripustaa pyykkipoikia puihin ja kolmas vetää veristä pesusientä. Viikonloppu on tosiaan, ei mitenkään poikkeavasti, ollut hyvinkin koirapainotteinen!
Perjantai alko, niinkun aina, agitreeneillä. Tälläkertaa saatiin molemmat kontitkin auki, joten päästiin ihan kunnon rata tekemään. Tosin, melko haasteeton se oli tuokin, mutta eipä tuo haitannu.
Treenien jälkeen ajettiin Netan ja Lauran + koirien kanssa Jaamankankaalle tekemään lauantaille verijäljet, oli siellä tosin sitten muitakin, minulle ei niin toivottu näky, nimittäin vaskitsa! Joku vaan yhtäkkiä huudahti takaa, että "KÄÄRME!" ja minä aloin pomppimaan, kun hullu siellä keskellä mettää. Säikähtipähän käärmekin sen verran, että alko esittämään kuollutta. Tästä traumasta selvittyäni, tajusin sitten, että pyykkipoikia jäljenmerkkausta varten oli aivan liian vähän verraten siihen, että niistä ois pitäny riittää kahteen lyhyeen ja kahteen pidempään jälkeen. No ajateltiin kuitenkin, että sen verran aukea metsä oli kyseessä, että eiköhän me nyt muisteta mistä se jälki menee.

Lauantai aamusta ponkaistiin Bogin kanssa Sinkkolan kotieläinpihaan kattomaan Paimenkoirapäivän tuttuja tähtiä, eli Minttu, Meela, Isla ja Cara shelttejä. Oli siellä sitten muitakin tuttuja, kuten Brandy- aussi ja Toivo- kk. villakoira. Ohjelmassa oli rotuesittelyjä ja lammanpaimennusta, tosin Bogin mielenkiinto oli Toivossa ja minä yritin epätoivoisesti repiä Islalta punkkia pois.

Iltapäivällä sitten suunnattiin ajamaan perjantaina tekemämme jäljet. Herrassa oli puhtia, kun pienessä kylässä, ja välillä näytti ettei malttanut kunnolla edes haistella, kun oli niin kiire eteenpäin! Ja tässä vaiheessa kostautui se pieni merkkien määrä. Koiran hötkytessä, ei ollut varma oliko se tekemässä hukkaa, vai menikö se vain vauhdilla ja varmasti eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Kaato *lue naudanlihatikut* kuitenkin löytyi ja kyllä täytyy sanoa, että nyt on sellanen olo, että kokeeseen sitä täytyis päästä! Nyt on kuitenkin syksy jo alkamassa, että ensi keväälle taitaa siirtyä se tavoite. Toivotaan vaan, että kahden viikon päästä kahdeksan täyttävällä vetskulla riittää puhtia ja terveyttä vielä useaksi vuodeksi, niin saataisiin tuokin tavoite vielä suoritettua. Loppuun vielä liuta kuvia tältä päivältä.

Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä

2011-08-15T19:02:00.011+03:00

Huhhuh olipas viikonloppu! Kaks päivää tulikin vietettyä hyvin cockeripainoitteisella linjalla ja cockeri- ihmisten seurassa. Tosiaan Manta cockerin (Pretty Flower's Hula-Ba-Loo) omistaja Elina tuli meille perjantaina ja illalla marssittiinkin jo agitreeneihin. Aluksi ajateltiin ettei edes päästä treenaamaan, mutta saatiinkin avaimellinen ihminen puhelinlangan päähän ja odottelun jälkeen se avain meillä olikin, mutta kappas kappas. Toinen esteitä sisältävistä konteista ei avautunutkaan ja jouduttiin hieman soveltamaan radan teossa. Loppujenlopuksi aikaiseksi saatiin melko helppo muutaman valssin ja kiertoa sisältävä rata aikaiseksi.

Lauantaina olikin aikanen herätys ja nokat kohti Joensuun KV'tä. Muutama tunti ooteltiin cockereitten alkamista ja kateltiin shelttejä. Siinäpä sai taas kattoa kuola poskella niitä lurppakorvia. Eipä kukkarokaan välttynyt käyttämiseltä. Lauantaina tuli ostettua viilennysmantteli, joka epäilyistä huolimatta olikin oikein passeli.

Sunnuntaina nappasin myös Bogin turistiksi Joensuun KR'ään ja täytyy sanoa, että ei kyllä herralla ainekaan ole ongelmia rennosti ottamisessa. Siinä se vaan löhötti varjossa välittämättä muiden ihmisten kehäjännityksestä. Sunnuntaina aika venyi myös niin cockereiden kuin shelttienkin kehällä. Iloksemme myös cockeri Margate Yarwinder sai viimeisen SERTinsä ja on siis taippareita vaille valio! Myös sunnuntaina kukkaro joutui aukaistuksi, kun löysin etsimäni (kolmannen) mustan näyttelyhihnan, hieman erilaisella kiristyksellä. Aina se sama ajatus uutta hihnaa ostettaessa: josko se tällä kulkisi paremmin. Mutta kiitos kaikille viikonlopun seurasta, ensi vuonna uudelleen!

Let's waste time

2011-08-10T22:02:00.003+03:00

Vietin tosiaan kolme päivää Virossa, Tallinnassa ja Bogi jäi kotiin isotädin hellään huomaan. Se on muuten tullu huomattua, että vaikka kuinka painostaa, että se koira kyllä selviää sillä ruokamäärällä, mitä sille annetaan, niin silti sille pitää antaa jääkaapista sitä makkaraa sun muuta. Mutta kaipa se sitten on noiden vanhempien ihmisten tehtävä!
Virosta tarttu matkaan uus tummanruskea pyörönahkahihna, josta kuvaa tuolla alempana ja turkoosi spanielikuppi, sekä muutama herkkupussi, joista toinen on jonkinlaisia Hello Kitty herkkuja. Olin tosin hieman pettyny, kun ne herkut olikin ihan normaalin luun muotosia ja ruskeita. Niiden ois pitäny olla vähintään pinkkejä!

Tänään sitten oltiin mätsärissä, tuloksena VET SIN2. Jätkän pöytäkäytökseen oon erityisen tyytyväinen. Liikkeet oli tahmeita ja kyllä tosta saa enemmänkin irti. Mukava ilta kuitenkin vietettiin taas melko samassa porukassa, kun aina. Mätsäreitten jälkeen käytiin vielä Lauran ja shelttikaksikon kanssa lenkillä kaatosateessa ja alustavasti suunniteltiin, että josko sitä viikonpäästä MEJÄilemään pitkästä aikaa! Tulevana viikonloppuna on Joensuun näyttely, jossa vierähtääkin lauantai ja sunnuntai.

You, do you remember me? Like I remember you?

2011-08-03T21:19:00.003+03:00

Nyt päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja tosiaan alkaa kunnolla päivittelemään ihan puhtaalta pöydältä tätä blogia! Oon sen velkaa varsinkin teille lukijoille, jotka oikeesti odotatte uusia päivityksiä ja pahoittelen suuresti, kun niitä ei oo näkyny nyt moneen kuukauteen. Joten tästä se lähtee!
Kesäloma. Se vaikutti sen alkaessa niin pitkältä, mutta kappas, nytpä onkin enää pari viikkoa lomaa jäljellä. Nämä kaksi kulunutta kuukautta on kuitenkin sisältäneet paljon kaikenlaista aktiviteettia.
Kesäloman alussa oli Joensuun 4H yhdistyksen järjestämä koiraleiri, jonne osallistui sitten nuoria aloittelevia koiraharrastajia. Itse olin tuolla ohjaajana ja lupasin, että Bogi voi tulla lainakoiraksi jollekin koirattomalle nuorelle. Ei arkaillut herra lähteä tuntemattoman kanssa tekemään! Sain ylpeänä katsella sivusilmällä kaksikon tekemisiä.
Viikko tuon päiväleirin jälkeen lähdin vetämään Nuorten koiraleiriä Nurmekseen, sekin Joensuun 4H'n järjestämänä. Tänne Bogi lähti mukaan lähinnä turistiksi, mutta sillon, kun itselläni ei ollut vedettävää niin osallistuin Bogin kanssa samalla tavalla ohjelmaan, kuin leiriläisetkin. Keskellä leiriviikkoa tosin jouduin lähteä käymään Nurmeksen eläinlääkärillä Bogin takajalan oudon "tärinän" takia. Mutta siitä selvittiin onneks vaan säikähdyksellä ja eläinlääkäri arvelikin, että polvilumpio oli ollut huonossa asennossa ja koira oli itse yrittänyt "potkimalla" saada sitä takaisin paikoilleen. Muuten viikko oli kaikinpuolin onnistunut, kiitos kaikille!
Kesään on kuulunut myös mätsäreissä pyörimistä, mitä erilaisimmin tuloksin, parhaimpana kuitenkin VET PUN1 BIS4! Lieksassakin pyörähdettiin viikonloppuvisiitillä. Reissun alkuperäinen tarkoitus oli, että oltaisiin osallistuttu MEJÄ- kokeeseen, mutta paikkaa ei meille valitettavasti sieltä siunaantunut.
Nyt luultavasti loppukesä jatkuu uimisen ja pienimuotoisen treenailun merkeissä, riippuen lämpötilasta. Hyvää kesänjatkoa kaikki enemmän tai vähemmän karvaiset oliot!